Nyplätty verhokappa

Sunnuntaina suuntasin nypläystyyny kainalossa Ulvilaan, sillä menin siskoni kanssa kahden päivän "tehokurssille" tätimme luokse. Tätimme on nyplännyt paljon, minä jonkun verran (yli 30 vuotta sitten), siskoni ei ole nyplännyt koskaan. "Kurssin" alussa minulla oli tyynyssä edelleen kiinni vanha työ, sillä kaikki muistikuvat työn tekemisestä olivat vuosien saatossa kadonneet mielestäni. Siskolla oli mukana tyhjä nypläystyyny ja vakaa suunnitelma nyplätä nukkekotiin verhokappa.

Täti oli etsinyt siskolleni valmiiksi aloitusmallin. Vaikka ikkunan leveys oli jäänyt mittaamatta siskon työ eteni määrätietoisesti, oppimisen ja erehdyksen kautta. Tomera opettajamme piti huolen siitä, että virheet purettiin pois ja sama kohta nyplättiin uudelleen ja oikein!

Sunnuntai-iltana siskoni ensimmäinen-koskaan nypläystyö oli päättelyä vaille valmis!! Valokuvahan siitä oli otettava. Maanantaina siskoni siskoni teki samalla mallilla myös minun nukkekotiini verhokapan. Jaa, että mitä minä tein samaan aikaan? Nypläsin ja riistin, nypläsin taas ja riistin taas, mutta sain kuin sainkin lopulta tehtyä yhden mallikerran verran vanhaa työtäni eteenpäin.

Tuhannesti kiitos vielä kerran tädillemme noista riemastuttavista kurssipäivistä!! Jatkokurssi ja sivuverhot ovat jo haaveissa...