Matkalta muistoja

Vastikään tehdyltä lomareissulta löytyi erilaisia jääkaappimagneetteja, joista saan oivaa täytettä Vaarinmökin kellariin. Ruokapöytäänkin varmaan joku viinipulloista päätyy. Linja-auto (avaimenperä) sijoittuu lastenhuoneeseen, jahka sellainen joskus roomboxiin valmistuu...

50-luvun kammari

Vähitellen Vaarinmökin aikakaudeksi rupesi muovautumaan 1950-luvun loppu. Mökissä tulisi olemaan keittiö, kamari, pikkuruinen eteinen ja kylmä varastokomero. Seinät päätin jättää tapetoimatta ja lattian päällystämättä uudelleen, jotta vaarini kädenjälki säilyisi talossa. Jopa ikkunalaseina toimineet muovit, joista oli enää riekaleet jäljellä, jätin paikoilleen.
 
Kamaria kalustin hissukseen. Kimalaisen tekemät yöpöytä, sänky ja tuoli saivat seurakseen vanhan Singerin, pesukomuutin ja kukkapylvään. Viikkolehdille hankin hyllykön ja iki-ihanan Tauno Palon kuvan laitoin seinälle sängyn viereen. Mökkiä sisustaessani aloin haaveilla toisesta, vähän isommasta nukkekodista, johon 70-luvun nojatuolit ja muu modernimpi tilpehööri saisi muuttaa.

Olohuone

Vaarinmökin isommasta huoneesta tuli olohuone, jossa nojatuolit valtasivat lähes koko tilan. Ensimmäisinä hankintoina olohuoneeseen olivat hopeinen kahviserviisi ja ruokalautaset sekä seinäkello. Viinipullo ja lasit täytyi myös hankkia ruokapöydälle. Täytekakun ja ruuat olen tehnyt uunissa kovetettavasta massasta. Ruokapöytä ja tuoli ovat Kimalaisen valmistamat.

Makuukamari

Vaarinmökin pienemmästä huoneesta päätin tehdä makuukamarin. Kamariin tein kaakeliuunin ja lisää pikkutavaraa. Sisustuksen värit ja esineet, kuten parfyymipullo, lehti ja lankakerät, antoivat jo osviittaa siitä, että mökissä asuu naisihminen.

Ensimmäinen sisustus

Vaarinmökin ensimmäiset kalusteet olivat (heti näyttelyn jälkeen väsätyt) patja, tyyny ja kukkaset, pöytinä lasiset tuikkuastiat. Matoista toisen olen kutonut kangaspuissa ja toisen maalannut silkkiväreillä. Muoviset nojatuolit ovat ainoat huonekalut, jotka ovat vielä tallessa alkuperäisestä Vaarinmökin sisustuksesta. Kiitos siskolleni niiden säilyttämisestä!

Vaarinmökki

Keväällä 2010 Emil Cedercreutzin museossa järjestettiin Satakuntalaisia nukkekoteja-näyttely. Käydessäni näyttelyssä minulta vierähti lähemmäs viisi tuntia nukketaloja ja niiden sisustuksia tutkaillessani. Museosta poistuessani virisi ajatus vanhan nukkekotini kaivamisesta esille vintin kätköistä.

Nukkekotini, Vaarinmökki, on nimensä mukaisesti vaarini tekemä. Se on valmistumisensa jälkeen (1960-luvulla) ollut ainakin nukkekoti, navetta ja autotalli.

Kuvassa Vaarinmökki siinä kunnossa kun se vintiltä löytyi. Tästä nukkekoti-innostukseni alkoi.