Vähitellen Vaarinmökin aikakaudeksi rupesi muovautumaan 1950-luvun loppu. Mökissä tulisi olemaan keittiö, kamari, pikkuruinen eteinen ja kylmä varastokomero. Seinät päätin jättää tapetoimatta ja lattian päällystämättä uudelleen, jotta vaarini kädenjälki säilyisi talossa. Jopa ikkunalaseina toimineet muovit, joista oli enää riekaleet jäljellä, jätin paikoilleen.
Kamaria kalustin hissukseen. Kimalaisen tekemät yöpöytä, sänky ja tuoli saivat seurakseen vanhan Singerin, pesukomuutin ja kukkapylvään. Viikkolehdille hankin hyllykön ja iki-ihanan Tauno Palon kuvan laitoin seinälle sängyn viereen. Mökkiä sisustaessani aloin haaveilla toisesta, vähän isommasta nukkekodista, johon 70-luvun nojatuolit ja muu modernimpi tilpehööri saisi muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti